Forza Racing Club

Siinä se vihdoin on, isoisä vainaan vanha kilpuri, joka oli parikymmentä vuotta sitten jätetty tilan perukoille. Legendaarinen kamaro, joka on aina ollut suvun omistuksessa, tai siis lähes aina. 3 päivää aiemmin. Vanhaa valokuva-albumia katsellessani kysyin mummilta: "Mikäs tuo tuollainen on?" Kuvassa isoisäni istuu tyylikkään jenkkiauton konepellillä.. "Isoisäsi ajoi kilpaa vielä vanhemmillla päivillään, auto on vieläkin tuolla riihessä". Siitä paikasta lähdin kaivamaan auton vanhasta riihestä heinäkasan alta, siinäpä vasta oivallinen kilpa-auto, pitkään olenkin jo harkinnut ralliuran aloittamista.... 2. päivää aiemmin. Seuraavana päivänä laskeskelin rahatilannetta, katsoin pystyväni sijoittamaan ralliharrastukseen maksimissaan 5000 euroa, sillähän saa tuosta autosta tehtyä vaikka mitä. 1. päivä aiemmin. Menin tyytyväisenä tiluksille, mutta missä on auto?? Mummolta kävin kysymässä: "Missäs se kamaro on tosta tallin kulmalta?" Mummo vastasi: "Se on tuolla Reilu Reijon kaupan pihassa." Minä: "No mitä helvettiä se siellä tekee?" Mummo kertoi antaneensa kamaron Reijolle vaihdossa vähän ajetusta 12 vuotta vanhasta ooppel korsasta, joka nyt seisoo talon pihalla, eihän kamaroa ole käytetty vuosikymmeniin ja vanhakin se jo on. Kävelin pihalle, katselin vanhaa haalistuneen punaista korsaa.. "Reilu Reijo tosiaan.." Ajoin autokaupan pihaan paskalla ooppelilla ja mietin onkohan koskaan rakennettu hyvää ooppelia.. Tuskinpa.. Reijo reiluna tyyppinä sanoi ymmärtävänsä tilanteeni täysin, ja sanoi luopuvansa kamarosta naurettavaan 6000 euron hintaan. Pesäpallomailan kanssa sain hinnan lopulta tingattua 4600 euroon, sain myös Reijon samalla maksamaan 50 euron suuruiset pelivelkansa muutaman kuukauden takaa. Enää jäljelle budjetistani jäi siis 450 euroa, eikä se riitä kuin jokkissarjan ajamiseen. Onneksi on sentään kamaro...