Forza Racing Club

Vähän myöhässä tämäkin... Kraisler “Lelurekka” PeeTee Kruiseri Eräänä päivänä luin Halpa-sanomia. Etusivulla loisti “melkein kuin uusi” Amerikan Muovi, Chrysler PT hintaan 4000€. Myyjänä sattumalta pestikseni Sairasen Pena. Otin yhteyttä häneen. Hän kustsui minut katsomaan Ameriikan mantereelle tätä loistokasta masiinaa. Saavuttuani Los Angelesin lentokentälle, ajettuani Penan kartanon pihalle ränsistyneellä vuokra-autolla, joka oli kuulemma juuri menossa myyntiin jollekkin viiksekkäälle belgialaiselle, huomasin ettei autoa näkynyt missään. Kysyin Penalta, missä tämä loistava lössi on, hän vastasi, että myi sen jollekin Reijo “Reiskalle” hintaan 4001€, tokaisten vielä, että se oli niin ohittamaton tarjous, ettei voinut säästää edes minulle euron halvempana. Noh, sitten käynnistin TomLolTomin, säädin Väisäsen Riitan siskon ohjeistamaan minua Reilun Reijon Ruoste & Kumiin. Saavuttuani pihalle löysin viininpunaisen Kraislerin, tuulilasissa komeillen numerot 5 0 0 0 €. Auto oikein romuttui silmissä. Astuin sisälle. Näin “Reiskan” keinuvan vanhassa puisessa keinutuolissa, horisten kuinka kauppa oli käynyt viimeaikoina. Lähestyin reiskaa pesäpallomaila kädessä ja kysyin pihalla olevasta Chrysleristä. Reijo vastasi että se oli ollut siellä niin pitkään kun hän muistaa. Luottamusta ei herunut, kun keinutuolissa komeili Maailman dementiayhdistyksen tarra. Lähestyin askeleen, kohotin pesäpallomailaa. Reijo lupasi alentaa hintaa kahdellasadalla eurolla. Toistin edellisen, ja Reijo lupasi myydä sen 4600€, jos tekisin jotain vastapalvelukseksi. Näin vierelläni Toyota Celica Supran, takakontti täynnä olutkoreja. Otin yhden korin, vierellä pyörivän vemmelsäären huomaamatta, ja ojensin tätä Reijolle. Reijo oli aivan haltioissaan, ja lupasi hoitaa vielä kuljetuksen Jokkiskauden aloittavaan Tsukubaan. Kaupat tehtiin. Kuljetukset tehtiin. Huomasin olevani jo Tsukuban Lähtösuoralla.