Ihme kyllä minua ei härnitty, mutta veljeä ja siskoa sitten siitäkin edestä. Veljen härnyy loppu kerta lyöntiin ja siskon kiusaaminen loppui sitten yhdellä potkulla, josta seuraavassa.
Elikkä sisko oli kolmannella luokalla koulussa ja minä jo muualla johtuen meidän ikäerosta. Veli poika, joka oli vielä samassa koulussa, sitten päätti neuvoa miten kiusaaminen loppuu. Eli napakka potku kelluttimille, niin ainakin loppu päivän harmittaa. Tämä tietystikkin porukoilta piilossa neuvottuna. Seuraavana päivänä sisko loisti kuin Naantalin aurinko ja kertoi isälle, ettei se tyhmä poika enää kiusaa. Isä että mitenkäs se nyt silleen, niin sisko oli sanonut että monotin munille ja esittänyt miten potku oli suoritettu ja kuinka tämä tyhmä poika oli kierinyt maassa. Isä oli revennyt ääneen nauramaan ja äiti aloittanut karmean kotkotuksen. Mutta ei siskoa enää kiusattu sen jälkeen.
Tosin kun kyseessä on vielä hieman vallattomien veljien neuvoma sisko, jonka kanssa minullakin on kymmenen vuotta ikäeroa, sanomattakin selvää on että totta kai siitä kasvoi hieman ronskimpi sanainen ja otteinen.
